"Se on vahvistanut toisaalta ihmisenäki silleen, että kun on käyny niin paljon asioita läpi sen takia." ADHD-oireisten nuorten elämänpolut nuorten ja vanhempien kertomina

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kolmen ADHD-oireisen nuoren elämänpolkua nuorten itsensä sekä heidän vanhempiensa kertomana. Tutkimuksessa selvitetään miten ADHD:n on koettu vaikuttaneen nuorten elämäntapahtumiin ja miten nuoret itse määrittelevät identiteettiään suhteessa ADHD:seen. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda lisätietoa ADHD:sta ja osallistua tällä tapaa käytyyn tieteelliseen keskusteluun häiriöstä, sen synnystä, ja vaikutuksista yksilöiden ja perheiden arkeen. Tarkoituksena on tuoda esiin näiden nuorten ja vanhempien näkemykset ja kokemukset. Aineisto koostuu kolmen nuoren ja yhteensä neljän vanhemman haastattelusta. Haastattelumenetelmänä vanhempien haastatteluissa käytettiin elämäkerrallis-kerronnallista haastattelua. Menetelmää käytettiin soveltaen myös nuorten haastatteluissa. Lisäksi nuorten haastattelussa apuna käytettiin piirtämistä ja Pesäpuu ry:n Mun Stoori -kortteja. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin temaattista narratiivista analyysia. Nuoren ADHD:n nähtiin nuorten ja vanhempien kertomuksissa vaikuttaneen eniten nuoren koulunkäyntiin ja perhesuhteisiin. Niiden nuorten kohdalla, joilla ADHD oli diagnosoitu jo varhain, diagnoosin myötä vanhemmat osasivat etsiä erilaisia keinoja arjesta selviytymiseen. Toisaalta, vaikka diagnoosi oli saatu, joutuivat vanhemmat pettymään siihen, että lapsen erityistarpeita ei huomioitu koulun taholta tarpeeksi koulunkäynnin helpottamiseksi. ADHD:n nähtiin näissä tarinoissa koko perhesysteemiä koskevaksi tekijäksi, joka toi arkeen erilaisia sosiaalisia ongelmia. Nuori, joka oli saanut diagnoosin vasta varhais-aikuisuudessa, koki viivästyneen diagnoosin aiheuttaneen vaikeuksia etenkin peruskouluaikana, mutta myös sen jälkeisissä jatko-opinnoissa ja työelämässä sekä arjenhallinnassa. Merkittäviksi käännekohdiksi tarinoissa piirtyivät esiin diagnoosin saaminen ja lääkityksen aloittaminen. ADHD:lle annettiin tarinoissa erilaisia merkityksiä osana elämänpolkua. Toisaalta sen aiheuttamien haasteiden ajateltiin olevan taakse jäänyttä elämää, ja nuoren koettiin selviytyneen ongelmista voittajana. Toisaalta ADHD saattettiin kokea yhä arkea merkittävästi haittaavana ja hallitsevana tekijänä, jolloin nuori saattoi määrittellä toimijuuttaan näiden ongelmien kautta. Tuloksissa korostuu nuorten ja vanhempien koululta kaipaaman tuen tärkeys. Tutkittavien mielestä ADHD-tietouden lisäämisellä ja erilaisten tukimuotojen käyttämisellä kouluissa voidaan parhaiten tukea diagnosoitujen nuorten ja perheiden hyvinvointia. Avainsanat: ADHD, elämänpolku, narratiivisuus, nuoruu